Kävin ammatillisen opettajan opinnot Haaga-Heliassa ja valmistuin koulutuksesta viime vuoden keväällä.  Iso osa koulutusta on ammattimaisesti toteutettu ohjausprosessi. Siksi haluan esitellä oman ohjaajani: SataSellana tänään on Irene Hein.

Kaksikon kokemus kokeilusta

Isoa ryhmäämme oli vetämässä kokenut opekouluttajapari. Jälleen kerran huomaan, että osaamista hyödynnetään parhaiten tiimityön kautta. Siksi osa kunniasta kuuluu luonnollisesti toiselle ohjaajalle Anu Moisiolle, joka jakoi opetus- ja ohjausvastuun Irenen kanssa puoliksi. Pidin siitä, kuinka suunnittelutyö oli selkeästi tehty kahden osaajan voimin.  Koska osa tunneista oli selkeästi toisen opettajan vetovastuulla ja osan opettajakaksikko veti yhdessä, päivät rytmittyivät lisäksi mukavasti. Uskon, että parityöskentely oli leideille antoisaa. Opiskelijanakin oli miellyttävämpää osallistua tuntityöskentelyyn, kun opettajat näyttivät viihvyvän työssään.

Kaksikko tunsi toisensa ilmeisen hyvin.  Siksi tunneista välittyi toimiva yhdistelmä suunnitelmallisuutta ja väljyyttä. Kokeiluillekin oli uskallettu jättää tilaa, ja toki kun opettajaopinnoista oli kyse, oli iso osa vastuusta opiskelijoilla itsellään. Minusta oli kiinnostavaa, kuinka opettajat perustelivät mielellään esimerkiksi valittuja menetelmiä tai pohtivat sitä, että toisinkin olisi voinut valita. Kokemus oli tuonut mukanaan ymmärryksen siitä, että oikeita vastauksia ei aina tarvitse edes etsiä.

Yksilön, ryhmän ja opettajan prosessit

Mieleeni jäi erityisesti Irenen opetus:

Opettajan aika on eri kuin opiskelijan aika.

Tämä pätee niin yksittäiseen oppituntiin kuin oppimisprosessiin. Prosessitkin ovat erilaisia ja eriaikaisia. myös yksilön ja ryhmän välillä. Olin suunnitellut koulutuksia tuolloin jo jonkin verran, ja minua hieman jopa nolotti, että en ollut hoksannut huomioida rinnan yksilö- ja ryhmäprosesseja. Olin kyllä huomioinut molemmat, mutta irrallaan toisistaan. Koulutuksessa ei kuitenkaan tarvinnut nolostella omaa rajallisuuttaan, oppimaanhan sinne mentiinkin.

Oppiminen Amo-opinnoissa (ammatillinen opettaja) oli hämmentävän tarvelähtöistä. En ollut tunnistanut opiskelevani suorittamisen vuoksi ennen kuin Irene haastoi minut todella miettimään, millaisia asioita minun pitäisi oppia. Hän laittoi kurssikuvaukset syrjään ja lupasi kyllä huolehtia siitä, että tutkintovaatimukset tulevat täytetyiksi. Valmistuin opettajaksi 38-vuotiaana. Kestikö minulta todella niin kauan huomata, että minunkin opiskeluni oli ollut suorituskeskeistä? Auts. No, oppimisen kuuluu hieman sattua.

Näkökulmia ohjauksesta ja ihmisestä

Suurin anti koulutuksessa oli henkilökohtaisessa ohjauksessa, joka täydensi aivan erinomaisesti opiskelijaryhmän moninaisuutta. Luokassa olimme kaikki erilaisilla taustoilla, ja henkilökohtainen ohjaus toi meidät samaan oppimisen tilaan. Irenen tapa ohjata oli todella lämmin. Mietin ensin, onko se kaltaiselleni käytännönläheiselle tekijälle liian filosofisen pohdiskeleva, mutta näin ei todellakaan ollut. Päinvastoin. Löysin Irenen tuella itsestäni pienen tutkiskelijan, joka opettelee omaa oppimistaan ja rajoitteitaan.

Erityisesti minuun teki vaikutuksen Irenen valmentava ohjausote. Hän osoitti monin tavoin arvostustaan niin minua kuin yleensä asiantuntijoita kohtaan. Hänellä on kyky oivalluttaa omasta osaamisesta, jota on vaikea nähdä itse.  Ohjauskeskustelut ja -prosessi yleensä olivat todella antoisia, vaikka luulin etukäteen olevani hyvin kartalla omasta osaamisestani.  Irene pystyi ammattimaisella otteellaan kannustamaan minua venyttämään rajojani ja verkostoitumaan rohkeasti.  Näin yli vuoden valmistumisen jälkeen uskallan sanoa, että hänen ohjauksessaan poljin hieman kovemmin ja olin rohkeampi kuin luulinkaan.  Irene ilmeisesti tiesi sen.

Kiitos.

Mitä satasella saa?

Koska alan vähitellen ymmärtää, kuinka vähän ymmärrän rahan päälle, pohdin jokaisen asiantuntijan osalta, mitä hänen alallaan satasella saa tai voisi saada. Minua nimittäin hieman nyppii se, että satanen on niin kovin suuri raha pienyrittäjälle, mutta loppujen lopuksi sillä saa aika vähän. Samalla palveluntuottajalle jää kulujensa jälkeen vain pieni osa laskutettavasta summasta käteen.

Opettajien maailmassa on vaikea miettiä, mitä satasella saa, kun taustalla on monimutkaisia rahoituskuvioita.  Haluaisin hyödyntää opettajien arviointiosaamista myös yritysmaailmassa. Kokenut opettaja voisi tehdä esimerkiksi muutosjohtamisen tueksi mittariston, jossa oppimispolku tulisi kuvatuksi niin yksilön, ryhmän kuin koko yhteisön tasolla.

Suomalaisen on usein vaikea nähdä itsensä positiivisessa valossa tai ainakaan tuoda sitä esille. Siksi päätin Suomen juhlavuoden kunniaksi nostaa esille sata suomalaista osaajaa. Valtaosa juttusarjan henkilöistä on entisiä tai nykyisiä työkavereitani, kumppaneita tai muuten tuttuja työelämästä. Henkilöbrändeistä innostuvana hörhelönä haluan kuitenkin tuoda esiin myös sellaisia ihmisiä, joita olen tavannut vain sosiaalisessa mediassa. Keskiössä on suomalainen asiantuntija, SataSella, joka suomalaisen avarakatseisuuden periaatteiden mukaisesti voi edustaa mitä sukupuolta tahansa. Esittelyjä julkaistaan päivittäin sadan päivän ajan. Viimeinen SataSella julkaistaan itsenäisyyspäivänä. Katso kaikki SataSellat >>